Aivo Pihlakas

Pyörät vievät

Eräänä kesänä mentiin koko porukalla matkalle Moskovaan.
Lauloimme.
Heräsin yöllä ja kuulin, että matkustajat viereisessä vaunussa vielääkin lauloivat.
Voi perkele...
Nukahdin taas.

Lahjoja etsimässä

Ennen joulua hyväili äiti lapsiaan ja kysyi, mitä he haluaisivat joululahjaksi.
"Jotain yllättävää," vastasivat lapset ensiksi, "jonkun lelun ja suklaata."
"Jopa kolme lahjaa yhtä kerta!" oli äitikin ymmällään.
Kun lapset olivat nukkumassa, pohdiskelivat äiti ja isä kynttilän ääressä, mitä tehdä. "Kyllä he tiesivät, että se on mahdotonta."
Seuraavana aamuna meni isä renkien ja piikkojen kanssa lahjoja etsimään.
"Kolme toivoa kerrallaan!?" manasivat rengit, mutta ottivat siitä huolimatta kirveet ja nuorat ja menivät isännän mukaan lumiseen metsään.
Pian kaikkui koko salo kirveiden iskuista ja huutoista.
"Kolme toivoa kerrallaan!"
"Sekä suklaata!"
"Ja jotain yllättävää vielä kaupan päälle, perkele!"
Illalla teki emäntä lumisille joululahjojen etsijille kuuman saunan.
Joulu sai tulla...

Pädaste

Missä asuvat joulupukit

Illaksi lopetetaan työt. Silloin saa suoristaa selkäänsä sekä vähän jutella.
Eduard öljyttää raskasta kaasutinjoustinta, päivällä oli se alkanut kiilautua kiinni. Askartaessaan kysyy hän yllättäen: "Miehet, onko teillä aavistusta, missä on joulupukkien koti?"
Muut nostavat ihmetellessään päitään. Myös Harald, joka oli jo ottanut pienen torkun, herää kysymykseen.
"Sä siis tiedät! Kerropas," sanovat miehet.
Miehille, jotka juuri tulevat ovea kolistellen ja mutaisia saappaita uunin viereen heittäen tupaan, sihistetään halveksivasti, niin että ne rupeavat hiljakseen nuhistaen jalkariepujaan purkamaan.
Eduard jatkaa tyynesti kaasutinjoustimen öljyttämistä, saa sitten työn valmiiksi, pyyhkäise kädet kangasriekaleisiin, ottaa kauhalla ämpäristä kylmä vettä ja juo ensiksi janoon.
"Joulupukithan, miehet," läiskäyttää hän viereiselle miehelle kämmenen polvelle, "asuvat Afrikassa."
Tupaan laskeutu kuolemanhiljaisuus. Kuulee vain, miten hanasta tippuaa vettä ämpäriin.
Äskein öljytty kaasutinjoustin räjähtää yllättäen hirmuisen voimakkaasti ja huone täyttyy sakealle kirpeällä savulla. Miehet rientävät ulos.
"Ähä, sait sanoistasi!" moittii Harald juostessaan Eduardia.

Häädemeeste

Lahjahevosen suuhun ei katsota

Jouluaattona kuului koko päivän vajasta kopsahduksia. Kaikki tiesivät, mitä isäntä siellä puuhaili. Lapset kurkottivat ikkuinolla katsomaan, mutta isä nauloi laudat ikkunan suojaksi. Pienin, pikku Juhan, tirkisti ovenraosta, mutta näki vain isän harteita kylmässä höyryävän.
Äiti ja mummo hymyilivät ja iskivät silmää. He tekivät illaksi mustaamakkaraa.
Isommat lapset koristivat joulukuusta.
Illalla jaettiin lahjoja...
Myöhään yöllä, kun lasten parkua ei enää kuulunut, saivat aikuiset omat lahjansa.
Seuraavana aamuna seuraasivat lapset isän jokaista askelta ja anoivat, että he voisivat nähdä, mitä on heidän lahjojen sisällä, miten isä on ne tehnyt ja miksi ylipäätään hän oli saanut ajatuksen juuri semmoisten lahjojen rustailemiseksi. Pienin lapsista, Juhan, halusi haastatella isäänsä.
Lopuksi isä heltyi, luopui salailusta, valjasti hevosen reken eteen, kutsui lapset rekeen ja ajoi kaupunkiin valokuvaajaalle.

Mõniste

Miten jouluksi lahjasäkkejä tuotiin

On aamu. Aurinko paistaa metsän yli suoraan konttorin ikkunaan.
On vielä syyskuu, mutta jo valmistellaan jouluun.
Puhelin soi.
"Halo! Tässä Tallinna!"
"Halo! Mä en kuule yhtään mitään!" huudellaan toisessa päässä. "Toista, mitä sanoit!"
"Halo!" nostetaan täälläpäin ääntä. "Tässä Tallinna! Tallinna! Puhukaa, kiitos!"
"Tä?! En kuule! Mä soitan uudelleen." Yhteys katkaistaan.
Hiljaisuus. Jossain ylhäällä hyrisee kärpänen. Sihteri nousee ja astuu ikkunan viereen. Hän katsoo ulos. Milloin se lumi alkaa tulla?
Puhelin soi.
"Halo. Tässä Tallinna."
"En kuule yhtään mitään!" taas huudetaan. "Montaako rekkaa?!"
"Kaksi!!" karjahtaa kuljetusten järjestäjä. "Kaksi!!"
"Ovatko isoja?!"
"Isoja!" huutaa järjestäjä. "Kuusi ja puoli sekä neljä tonnia!"
"Paljonko?!"
"6,5 ja 4!" toistaa järjestäjä.
"Ei riitä!" närkästytään. "Lahjat eivät mahdu!"
"Lähettäkää osan ensi viikkolla!"
"Mahdoton! Pietarin rekat tulevat huomenna lastin perään!"
"Vai niin," mutisee järjestäjä itsekseen ja ottaa paperossin.
"Hyvä on!" karjuu hän sitten luurin ja pane sen pois.

Uuden vuoden vastaanotto

Uuden vuoden ensimmäisenä aamuna kävivät tytöt metsässä puita laskemassa. Kuka ensimmäisenä lopetti, se avioitui tulevana vuonna. Tätä tapaa ottivat neidot tosissaan - olihan erittäin tärkeätä mennä ensimmäisenä naimisiin.
Jo varhain aamuna mentiin kylänvanhimman kannustuksesta metsänreunalla huutamassa ja harjoittamassa, että metsänhenki olisi hyväntuulinen eikä sekoittaisi laskijoiden päitä.
Ehdottomasti oli erotuomarin seurattava kilpailua, siihen tehtävään valittiin tavan mukaan kylänvanhimman poika. Hänen tuli tarkastaa, että kaikki ottaisivat tehtävää tunnolla eikä roskaisivat metsää.
Kun aurinko nousi, mentiin yhdessä metsään. Siellä naurettiin ja huuteltiin iltaan asti. Kun pimeys verhosi metsän, meni koko kylän väki kylänvanhimman poikaa etsimään.

Hagudi